INHUMAN CRUELTY: the new woman on woman violence

Madonna, Bernhard and others wish Palin physical harm

Abortion guilt drives frenzy

'Not enough you kill your baby, you want to kill Sarah too?'

By Allan Erickson

10.11.08

If reading the following article from Down Under doesn't make you sick, then you suffer from Distinct Conscience Loss, and Inhuman Cruelty Syndrome, a disease affecting millions of people.  Symptoms include irrational outbursts, merciless assault, lashing invective, murderous rhetoric, and savage condemnations, all delivered without conscience or regard for inevitable consequences.

__________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

Politics by sexploitation for Sarah Palin's critics

Andrew Bolt

October 10, 2008

http://www.news.com.au/heraldsun/story/0,21985,24472787-5000117,00.html

EXCERPTS:

BRIGITTE Bardot this week was just the latest to lift Sarah Palin's skirts and sneer. It wasn't enough for the French film legend to write to the Republican vice-presidential nominee, saying she was wrong on guns and global warming.  She had to add: "You are a disgrace to women."

Here's writer and director Michael Seitzman, writing on the prominent Left-wing Huffington Post: "Basically, I want to have sex with her on my Barack Obama sheets while my wife reads aloud from the Constitution."

Salon.com's Gary Kamiya sneered: "The more Palin drilled the Democrats, the more hotly the (Republican) base yearned to drill her." Author Cintra Wilson called her a "f...able" blow-up doll, giving Republicans a "hardcore pornographic centrefold spread".

Palin is just "a stewardess" and "snarling bitch", snarled TV star Bill Maher.

Here's "comedian" Sarah Bernhard, as reported by NewsBusters: Palin would be "gang-raped by my black brothers" if she came to New York.

___________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________

It is almost beyond mind-boggling to watch and hear women denigrate Palin, and worse.  The vicious assaults on her character, her politics, go beyond any all reason, launching into such vitriol as to deny her very personhood.

Bolt's article details serial assaults, all from the Left, all from Hollywood media types. 

In addition, get a load of Madonna on her "Sticky & Sweet" tour recently--- "nothing personal, I'm gonna kick her ass":

http://www.youtube.com/watch?v=g3vrmXRdOOs

Madonna reassures the crowd she loves Palin's soul.  Uh-huh.  Just as you love common courtesy, civilized behavior, goodness and mercy, eh Material Girl?

Here is another fine example:

"She's in a skirt, that's about it," Sigourney Weaver, "Incensed" By Sarah Palin---

http://www.huffingtonpost.com/2008/10/10/sigourney-weaver-incensed_n_133682.html

Whoopi Goldberg: "Sarah Palin Is a Very Dangerous Woman."

Remember the Dem woman politician who said Palin's only qualification for office "appears to be she's never had an abortion."

You see people, it is a crime to disagree with Left, punishable by violence.  (And they get their panties in a wad if some nut case hollers something silly at a McCain rally.)

Sarah Palin can't possibly be a woman and be prolife!  She can't possibly be intelligent and conservative!  She can't possibly be serious and confess Christ!

Therefore, she is a legitimate target!  Shoot her!  And the mob lurches to the drumbeat of hate, real hate, deep hate, torches and pitch forks in hand.

These are crimes against humanity.  This is the real face of fascism.  This will eventually lead to serious violence.  It's only a matter of time.  The attacks on Sarah Palin are demonic.

Madonna and Weaver and Goldberg and Berhard are reprobate:  unprincipled, depraved, corrupt, morally bankrupt, beyond rescue, anathema. (Look it up.)

Best way to confront these snakes?   Vote McCain/Palin!  And pray for them, for the Lord is slow to anger, but it is a fearful thing to fall into the hands of the living God.

PS:  One explanation for the rage these women express toward Sarah Palin---Many of them have had abortions.  They cannot process the deep guilt they feel.  It eats at them.  Their conscience wars with their minds.  Consequently, they lash out at Palin because her very presence provokes memories and pain.  Too bad they refuse to come back from the dark side, to receive healing at the Cross, the only place any of us find forgiveness. 

ROCOR (1983)

http://www.orthodoxinfo.com/ecumenism/ecum_anath.aspx

"I regret the comments I made last Tuesday that were not smart and certainly not relevant to hunters or sportsmen," Hastings said in his statement released to the media.

"I regret that I was not clearer and apologize to Governor Palin, my host where I was speaking, and those who my comments may have offended. I had a lot of other things to say that were important but which were not reported. The point I made, and will continue to make, is that the policies and priorities of a McCain-Palin administration would be anathema to most African Americans and Jews."

The apology came after an uproar over the comments on blogs and in newspapers over the last few days.

"If Sarah Palin isn't enough of a reason for you to get over whatever your problem is with Barack Obama, then you damn well had better pay attention," Hastings said at a panel discussion sponsored by the National Jewish Democratic Council. "Anybody toting guns and stripping moose don't care too much about what they do with Jews and blacks. So, you just think this through."

Writing on Newsmax.com, pundit and Democrat Susan Estrich wrote: "I'm thinking it through. What I'm thinking is that Hastings is an idiot. Or worse. Is he really equating Jews with moose? Is he suggesting that Sarah Palin is going to shoot us because she shoots them? Is he trying to help Obama with Jews or hurt him?"

Source: Newsmax.com

Anathema - Temporary Peace ( Hindsight - 2008 )

Deep inside the silence
Staring out upon the sea
The waves washing over
Half forgotten memories
Deep within the moment
Laughter floats upon the breeze
Rising and falling dying down within me

There's a drift in and out

No one seems to care anymore
I wander through this night all alone
No one feels the pain I have inside
Looking at this world through my eyes

No one really cares where I go
Searching to feel warmth forever more
The wheels of life they turn without me
Now you are gone... eternally

No...
Don't leave me here
The dream carries on
Inside
I know...
Its not too late
Lost moments blown away
Tonight

Mankind, with your heresy
Can't you see that this is killing me
There's no one in this life
To be here with me at my side
Anathema

É o pão-nosso-de-cada-dia: em cada esquina, existirá alguém que se está a queixar da sua dor, tristeza e o diabo que os valha. Não pretendo com isto menosprezar os problemas de cada um, não acredito que exista alguém que nunca se terá sentido triste ao longo da sua vida (e arriscaria dizer dia). O que me perturba é o modo como as pessoas entendem a dor – algo negativo, mau, triste, da qual querem sair rapidamente.

Ora, só um tolo ou pateta alegre poderá pensar que é possível viver sem dor. Não. Não dá. E ainda digo mais: ainda bem que ela existe, ainda bem que nos perturba, porque só ela nos impele a avançar, crescer e evoluir. Damos um passo para a frente porque procuramos a felicidade, o bem-estar e se já o tivéssemos alcançado, o corpo permaneceria quieto.

Não é possível viver sem dor. Logo que se ultrapasse um obstáculo, rapidamente aparecerá outro mais difícil que o anterior porque adquirimos, entretanto, mais conhecimento que nos permitirá resolver esse. É como um puzzle que vai aumentando de dificuldade. Não há descanso, paz ou tranquilidade. E quem não tiver isto presente passa a vida a lamentar-se do seu “azar” ou ainda pior: não reconhece a oportunidade que a dor lhe dá para aprender e demora muitíssimo mais tempo a passar ao puzzle seguinte.

Então, a vida é só dor, perguntam-me? Não. Existem pequenos momentos de felicidade tão intensos que nos preenchem por completo, que nos fazem sentir que “vale a pena, sim senhor”. Mas, acredito, que estes momentos de felicidade (tão cheios e plenos) apenas estão ao alcance de quem aprende a lidar com a dor, de quem a transforma (qual alquimista) em aprendizagem, de quem anda de olhos bem abertos e tenta beber a vida em todos os minutos, segundos e fracções de segundo.

O “agora sê feliz” é uma tolice, não existe. A felicidade é algo que se conquista, pela qual se luta todos os dias, e que surge, muitas vezes, da dor.

Por isso, apenas tenho a dizer que "ainda bem que a dor existe". O importante é tentar resolver sempre. Não permanecer na dor. E, depois, olhar para trás e ver o que se aprendeu com aquele momento doloroso.

-Am mai bagat urechea la Hindsight. Nu e must-buy, dar s-a mai ridicat in topul meu. Unchained nu-mi place.

-Nu am vazut Nile :((. Sper ca Hatework sa-ii mai aduca odata ca sa vaza si okiu meu. Toti zice ca maestrii egipteni au rupt scena-n trei. Sa astepta cineva la altceva?

-Am ascultat neste indie-undarground da prin Anglia. Buni domle. Influentati de Muse si Radiohead. Pacat ca nu-mi aduc aminte cum se cheama ... oh well.

Joko mennään, joo.

KIRJAT

Birtles, Jasmine: Oivaltavia naisia - yli 1000 hauskaa sitaattia moderneilta naisilta (Gummerus 2008)
Bongattu: Demi 8/08
Miksi kiinnostuin: Kirjan idea on mielenkiintoinen ja yksittäiset sitaatit toivottavasti tuoreen oloisia ja viihdyttäviä. Demin pikkuartikkeli antaa kirjasta perusdiipadaapa-mielikuvan, mutta jo kirjan kansi, josta nuortenaviisissa on kuva, vakuuttaa tyylikkäällä ulkoasullaan. Pitänee tutkailla.

Beste, Peter: True Norwegian Black Metal (Vice Books 2008)
Bongattu: Satunnainen keskustelupalsta
Miksi kiinnostuin: Olen seuraillut valokuvaaja Peter Besten touhuja jo pidemmän aikaa, hänen kuvansa ovat upeita. Mies on kuvannut ja haastatellut vuosien varrella useita norjalaisessa Black Metal -maailmassa aiemmin ja nykyään vaikuttaneita muusikoita ja koonnut materiaalin pohjalta tämän kuva- ja haastattelukirjan, jota saa englanninkielisenä laitoksena esimerkiksi Amazon-nettikaupasta (etsikää itse, jos kiinnostuitte). Aiemmin haastattelupätkiä oli nähtävissä myös miehen sivuilla, mutta sittemmin - kirjan ilmestyttyä - ne ovat sieltä kadonneet. Kuvia voi tosin edelleen katsella samoilta sivuilta. Aihe on itselleni tärkeä ja rakas ja nautin hienojen kuvien katselusta. Toivon, että tämä kirja osoittautuu hintansa arvoiseksi.

Giffin, Emily: Rakkaus lainassa (WSOY 2008)
Bongattu: Trendi 8/08
Miksi kiinnostuin: Kirjan kerrotaan kertovan chick-lit-hengessä naisten aivojen toiminnasta. Koska en kovinkaan usein aivan ymmärrä itseäni, ajattelin kokeilla päästä tämän hömpän kautta edes hiukan jyvälle urautuneista ajatusmalleistani ja muusta höpselöstä. Giffinin kirja (sekä sen jatko-osa, niinikään vuonna 2008 julkaistu Rakkauden pudotuspeli) kertoo menestyvistä kolmekymppisistä newyorkilaisnaisista (eh, tiedän), joista toinen rakastuu toisen mieheen ja kuinkas sitten kävikään. Kirjan erottanee muista saman tason viihdekirjoista sen näkökulma, jossa megaupeakaunisihana pahis joutuukin syrjäytetyksi tympeän taviksen sijasta. Ei heti tule mieleen kirjaa samalla lähtökohdalla, yleensä miehen saava päähenkilö on tällaisissa kirjoissa tavallista hehkeämpi ja kaikessa ihana. Voisin lukea tämän kirjan, kun illat kunnolla pimenevät.

Alsanea, Rajaa: Riadin tytöt (Atena kustannus, 2008)
Bongattu: Monista lähteistä, esim. Trendi 8/08 ja Image 7/08 (syyskuun numero)
Miksi kiinnostuin: Saudi-Arabian Sinkkuelämäksi mainostettu teos. Olen Sinkkuelämää-sarjan ystävä, ja toisaalta minua kiinnostaa myös kirjasta mahdollisesti huokuva lähi-itäläinen tapakulttuuri ja etenkin naisten asema siinä. Voin myöntää sivistymättömyyteni ja mainita, että olen jotenkin kuvitellut, että tällaisia kirjoja ei missään nimessä kirjoiteta Saudi-Arabiassa, mutta ihana huomata, että olen ollut väärässä. Toivottavasti kirja osoittautuu hypensä arvoiseksi, tästä on ollut monessa paikkaa juttua viime aikoina.

Kontula, Anna: Punainen exodus (Like 2008, ilmestyy syyskuussa)
Bongattu: Image 7/08 (syyskuun numero)
Miksi kiinnostuin: Ensinnäkin Aki Roukalan ottama kuva Anna Kontulasta kiinnitti huomioni. Kuvassa nainen poseeraa valkoista taustaa vasten kädessään kirkkaanpunainen kukkanen. Haastattelun otsikko on "Seksiradikaali". Kontula on siis tehnyt tutkimuksen Suomessa vakituisesti asuvista seksityöläisistä ja kirjoittanut kirjan sen pohjalta. Mitä tarkoittaa huoravietti? Entä millaisia asiakkaita pukumiehet ovat prostituoidulle? Kyllähän minä taas kerran kiinnostuin, oli aihe miten populistinen tahansa.

Auster, Paul: Sattumuksia (Tammi 2008)
Bongattu: Image 7/08 (syyskuun numero)
Miksi kiinnostuin: Juha Itkosen kolumni herätti mielenkiinnon. Austerin Paul on taas mennyt ja tehnyt hassunkuuloisen kirjan, jota Itkonen kuvailee kirjalliseksi saippuaoopperaksi. Kirjan loppu on kuulemma yllätyksellinen ja Itkosen kirjan sisällöstä mainitsemat yksityiskohdatkin - esimerkiksi uskonlahkon kanssa ongelmiin joutuva päähenkilö - vetävät puoleensa. Taidan olla saippuaoopperoiden salarakas. En silti katso Big Brotheria, ei huolta.

ELOKUVAT

Mollberg, Rauni: Tuntematon sotilas (1985)
Bongattu: Popkult-keskusteluohjelman sota-aiheinen jakso
Miksi kiinnostuin: Popkultissa Aku Louhimies kuvaili Mollbergin versiota tästä suomalaisen elokuvan klassikosta hyvin "elokuvalliseksi" ja otetta hieman taiteellisemmaksi kuin aiemmassa Laineen versiossa. Viime näkemiskerrastakin on jo aikaa, joten tämän elokuvan voisi katsoa taiteelliseen puoleen erityisesti keskittyen.

Louhimies, Aku: Käsky (2008)
Bongattu: Monista lähteistä, esimerkiksi mainostrailerista ja Trendin numerosta 9/08
Elokuvateattereissa: 29.8.
Miksi kiinnostuin: Samuli Vauramo!! Ei kun siis tuota... Aihe on kiinnostava, suomalaiset sota(psykologia)elokuvat tulee vahdattua lähes poikkeuksetta. Käskyltä odotan paljon, ja sen budjettikin oli puolitoista miljoonaa euroa (lähteenä Trendi 9/08), joten toivon rahan näkyvän toteutuksessakin. Samuli Vauramo vakuutti jo Tyttö sinä olet tähti -elokuvassa (2005) hömelönä haahuilijana, ja olen seurannut hänen vaiheitaan kyseisen elokuvan jälkeenkin. Enää pitää miettiä, käynkö katsomassa tämän elokuvissa vai maltanko odottaa vuokra-dvd:tä.

Annila, AJ: Sauna (2008)
Bongattu: Inferno #59 (n. 9/08)
Elokuvateattereissa: 24.10.
Miksi kiinnostuin: No hei oikeasti! Koko sivun mainos, synkän korpimetsän keskellä seisoo mies jonkinlaisessa univormussa! Ihanan kylmähköt ja synkät värit! Leffan nimen alla slogan: "Pese syntisi" ja parit ristintapaiset symbolit! MIKÄ TÄMÄ ON?! Heti tänne! Nimestä tulee erehdyttävästi mieleen Kauna. Mielenkiinto herätetty. Koska tiirasin mainoksen erityisen tarkasti tätä postausta ajatellen, havaitsin pienistä pränteistä, että leffassa esiintyy myös Kari Ketonen, joka on loistavan Ketonen & Myllyrinne -sketsisarjan toinen pääjehu. Hassua, miten paljon yksi mainos voi vakuuttaa. Toivottavasti tämä leffa on oikeastikin hyvä. Juonesta eikä juuri muustakaan ole nimittäin mainoksen lisäksi mitään muuta ennakkokäsitystä. PS. Image 7/08 (syyskuun numero) meni sitten paljastamaan, että kyseessa on kauhuleffa. Hmm...

Leigh, Mike: Happy-Go-Lucky (2008)
Bongattu: Näyttelijä Sally Hawkinsin haastattelu Imagessa 7/08 (syyskuun numero)
Elokuvateattereissa: 29.8.
Miksi kiinnostuin: Jotenkin (romanttiset) komediat yrittävät tunkeutua mieleen syyssynkkyyden keskellä. Imagessa mainitaan leffan olevan kuviltaan värikäs sekä valoisa ja tunnelmaltaan lempeä. Ameliésta en syttynyt, mutta voisiko tämä elokuva saada minut haltioitumaan? Saapa nähdä. Yleensä en tykkää minkäänlaisesta kulttuurin tuotteesta, jota voi kuvailla adjektiiveilla elämänmakuinen tai lämminhenkinen. Tämän haluan katsoa, jotta voin joko vahvistaa säännön tai havaita poikkeuksen vahvistavan säännön. Jepjep.

Maylett, Hanna: Erottamattomat (2008)
Bongattu: Image 7/08 (syyskuun numero)
Elokuvateattereissa: 5.9.
Miksi kiinnostuin: Imagen elokuvatärppisivun pieni Erottamattomat-artikkeli herätti kiinnostukseni, koska bongasin näyttelijä Minna Haapkylän ylitällättynä pienestä kuvasta samalla sivulla. Näinkin pikkuruisesta se siis voi olla kiinni. Elokuvan kerrotaan kertovan kahdesta naisesta, jotka taistelevat tyttärestään (toinen on tämän adoptioäiti, toinen Ruotsista tyttöä hakemaan saapuva biologinen äitsyli). En varmaan ole ainoa, jonka mielestä suomalaisten leffojen aiheet ovat aina jotensakin vinksahtaneita ja kaukana arki- tai edes saippuarealismista. Silti ne onnistuvat toisinaan yllättämään. Toivon, että tästä aiheesta on saatu tehdyksi hyvä elokuva, vaikka Imagen toimittaja sanookin leffan rahkeiden riittävän lähinnä puolen tunnin tv-sarjaksi. Noh, katsellaan.

TELEVISIO

Todella upeeta
Bongattu: Trendi 8/08
Televisiossa: Sunnuntaisin TV1:llä
Miksi kiinnostuin: Pienen pieni tekstinpätkä jonkinlaisella kulttuurisivulla herätti mielenkiinnon. Sarjan nimi on tuttu ja onhan tämä brittikomedia pyörinytkin jo vuosikausia vastaanottimissamme. YLE näyttää näemmä uusintana sarjaa, joka kertoo siis kahdesta "häpeämättömästä ja juoposta muotimaailman ikibändäristä" (Trendi). Nyt pitää ottaa vahinko takaisin ja vilkaista tämä sarja, aiheesta ei voi tehdä ihan täysin huonoa pätkäkokoelmaa, ei sitten millään. Jos olisin sitten taas yhden askeleen lähempänä brittiläisen huumorin syvintä olemusta...

Flight of the Conchords
Bongattu: Image 7/08 (syyskuun numero)
Televisiossa: Maanantaisin TV2:lla, 15.9. alkaen
Miksi kiinnostuin: Otsikko "Kömpelyyksiä ja pop-parodiaa" kiinnitti huomioni. Olen nähnyt sarjaa mainostettavan paitsi YLEllä, myös esimerkiksi Subilla, mikä on mielestäni aika hämmentävää. YLE panostaa selkeästi HBO-sarjojensa markkinointiin, taisipa olla sen verran kallis sopimuskin. Tämän nimihirviösarjan mainitaan Imagen pikkujutussa olevan kuvaus kahden aloittelevan muusikon läpilyöntihaaveista New Yorkissa. Sarjassa esitetyt kappalet ovat tekstin mukaan pitkälti hupiversioita jo olemassaolevista (hitti)kappaleista. Suomentajan työtä pitääkin syynätä! Sarjan "soundtrack" on muuten yltänyt Jenkkien listakolmoseksi (lähteenä samainen Image-juttu). Tykkään tämäntyylisistä sarjoista, olen viime aikoina hurahtanut täydellisesti esimerkiksi Entourageen, joka kertoo wannabe-hittinäyttelijästä ystävineen. Musiikki- ja elokuvamaailman kulissientakaiset koukerot kiinnostavat oletusarvoisesti minua enemmän kuin monet muut tyylilajit, esimerkiksi rikossarjan pitää olla oikeasti suhteellisen älykäs minua viehättääkseen. Tämänlajisissa sarjoissa katson kliseitä hyvin helposti läpi sormien. Toivon voivani luottaa ihanan HBO:n laatuun tämänkin sarjan kohdalla.

MUSIIKKI

Anathema - Hindsight (Kscope 2008)
Bongattu: Inferno #59 (n. 9/08)
Miksi kiinnostuin: Anathema on yksi kaikkien aikojen lempibändeistäni. Olen syttynyt bändin tunnelmallisen rockin, metallin, tai mitä näitä nyt on, maailmalle ajat sitten, ja sama innostus pysyy yllä syksystä ja talvesta toiseen (vaikka bändin kappaleiden tahdissa olisikin tavallaan ihan kiva jättää tulevat talvet väliin.) Tällä uutukaisellaan bändi coveroi itseään, eli tekee uusioversioita vanhoista tutuista kappaleistaan, kuten esimerkiksi yhdestä suosikistani, One Last Goodbyesta. Juju on siinä, että versiot ovat pääasiassa akustisia, ja niissä astuu esiin myös tunnelmansävyttäjänä toimiva sello.

One Last Goodbye (levyltä Judgement, 1999)

Kriitikon mukaan OLG-uusioversio ei yllä alkuperäisen tasolle. Haluan todeta asian Oikean laidan mitä pikimmiten. Anatheman musiikki on jotensakin täynnä sitä paljon puhuttua Tunnetta. Aivan sama, vaikka jonkun mielestä bändi on yhtä tyhjännyyhkintää, sillä Anathema tarjoaa ymmärtäjilleen lähes täydellisyyttä hipovia tunnekokemuksia. Tämän olen todennut paitsi omien empiiristen havaintojeni, myös muutaman ystäväni ja satunnaisten nettinimimerkkien avautumisten pohjalta. Anathema on ihana. Ja akustinen musiikki on (yleensä) ihanaa. Havaitsetteko saman, ihanan yhtälön? Joidenkin mielestä levy on kuulematta paskaa, minusta se on kuulematta koko syksyn suosikkinyyhkylevyjä. (Haha, toivokaamme, että levy myös lunastaa odotukseni, sillä en välttämättä kehtaa tulla tänne myöntämään, jos petyn katkerasti. En tällaisen fanipuheen jälkeen.)

Mitä voimme tästä kaikesta päätellä?

- Luen harmillisen vähän musiikkilehtiä, jotka minua kuitenkin eniten kiinnostavat (suosikkina Miasma)
- Lehdissä suositellaan yllättävän paljon kirjoja, vaikka olen luullut aivan muuta
- Suomalaisella elokuvalla menee suhteellisen tuotteliaasti
- Hömppä kiinnostaa syksyisin
- Olen esteettinen ihminen
- Mainoksilla on vaikutusvaltaa

23.08.2008 - Hol-Tilburg/Symforce II Festival
08.10.2008 - Hol-Utrecht/Tivoli
09.10.2008 - Hol-Den Bosch/W2
10.10.2008 - Bel-Vosselaar/Biebob
11.10.2008 - Hol-Zoetermeer/Boerderij
12.10.2008 - Ale-Aschaffenburg/Colos-Saal
13.10.2008 - Ale-Bochum/Matrix
14.10.2008 - Ale-Stuttgart/LKA Longhorn
16.10.2008 - Ale-Erfurt/Centrum
17.10.2008 - Ale-Berlin/Columbia Club
18.10.2008 - Ale-Hamburg/Markthalle
19.10.2008 - Din-Copenhagen/Pumpehuset
20.10.2008 - Pol-Warsaw/Proxima Club
21.10.2008 - Pol-Krakow/Klub Studio
22.10.2008 - Ale-München/Backstage
23.10.2008 - Che-Pratteln/Z7
24.10.2008 - Ita-Treviso/New Age
25.10.2008 - Ita-Milan/Rolling Stone
26.10.2008 - Ita-Rome/Alpheus
31.10.2008 - Che-Lausanne/Les Docks 04.11.2008 - UK - Club Academy
05.11.2008 - Ing - Cathouse
06.11.2008 - Ing - Carling Academy 2
07.11.2008 - Islington Academy
08.11.2008 - Ing - Barfly
09.11.2008 - Ing - Zodiac
10.11.2008 - Ing - Wedgewood Rooms

I went to see The Old Dead Tree, a band from France who plays an interesting blend of different genres. The show was not bad, but the singer had some problems to stay on key (probably some issues with the monitor sound setup). Endstille was next and although they are absolutely not my cup of tea, my more black metal inclined friends thought that their show was pretty good. We then waited to see Keep of Kalessin, who I thought rocked. I’ll have to listen to some of their records to form a definite opinion, but for a first time, I liked them. Luckily I missed H-Blockx and Sonic Syndicate, and the next band I saw was Heaven Shall Burn. Originally we had planned to see Novembre, who performed on the Party Stage, but their sound was so awful, that we left after one song. HSB was ok, they had a big following of people, but the whole metalcore thing really starts to bug me. Cradle of Filth had a good sound for once (usually they are dreadful on stage), but if I would have to name one of the singers I hate the most in the world, it would probably be Dany Filth. So no love there from my side. And then it was time for the band I wanted to see for several years now. Anathema came on stage under a partial lunar eclipse and delivered an incredible show. So much emotions and atmosphere are rare at a festival and I will cherish the experience for the rest of my life.

Pictures of Saturday can be found here.

All in all the Summer Breeze of 2008 was a huge success. There were of course the stupid problems with the traffic jam, but other than that it was amazing. The fans were friendly, the staff was ok, the food was incredible for a festival (finally not only cheap hotdogs and nasty kebabs). The only things that sucked were the drinks. The beer was terrible and the Met was way too sweet. Lucky we had brought enough and could take 0.5l PET bottles inside. Thanks to everybody who came along and made this such a great festival for me!

Comecei por ver os manos Danny e Vinny a 3 de Dezembro de 2004, através do acústico no IPJ de Lisboa. Conhecia Anathema há poucos meses (desde o verão de 2004, aproximadamente) e o concerto serviu para me deixar completamente fascinada por eles. Um momento inesquecível, que me fez continuar a seguir o percurso da banda e a não perder qualquer concerto a meu alcance (entenda-se: em Portugal).

Em 2005 surgiu a notícia: actuariam no Festival Vilar de Mouros. Lembro-me que já pensava ir ao festival (pelas presenças de Within Temptation e Nightwish), mas a compra do bilhete deu-se com a confirmação da presença de Anathema. “Com Anathema lá, não falto de certeza”. E assim foi, 8 meses depois do primeiro concerto, no dia 28 de Julho de 2005. A primeira vez a ver a banda a actuar no seu conjunto, num concerto “a sério”. Um dia especial, tanto pela banda, como por motivos pessoais. Um dia cheio de boas surpresas, que me ficará sempre marcado na memória.

Longa foi a espera até que voltassem (quase 2 anos e meio depois), mas no passado dia 11 de Janeiro de 2008, Danny Cavanagh, proporcionou um outro momento acústico, desta vez a solo, que serviu para nos mostrar, que até sozinho, conseguia fazer-nos passar o espírito de Anathema. 

Mas ansiosamente esperava o regresso da banda completa… o que se tornou possível, no passado Sábado, 9 de Agosto de 2008 (6 mesinhos depois do Danny, 3 anos após Vilar), no Alliance Fest – Pavilhão dos Lombos – Carcavelos.

E mais uma vez…. Conseguiram deixar-me sem palavras. Não é qualquer banda que nos consegue deixar a vibrar de tal forma, que nos esquecemos de tudo o resto. Só olhamos, de olhar brilhante para o palco, cantamos, dançamos, gritamos por eles, enfim… emoções totalmente ao rubro.

Muitos de nós têm uma banda, ou mais, que têm este efeito em nós. Conheço quem se sinta assim com Metallica, outros com Iron Maiden, outros com isto, ou com aquilo, a mim…é sem dúvida Anathema.

Apesar do primeiro dia do Alliance Fest, ao que ouvi dizer, não ter corrido nada bem, o mesmo, felizmente, não se passou com o segundo dia. Começando a tocar na hora prevista, a entrada em palco de Anathema, faz-se ao som da Fragile Dreams, e da visão caricata de um Vinny Cavanagh de muletas e de óculos de sol. Apesar de lesionado no pé, e como tal, ter de actuar sentado, isso não prejudicou em nada a sua actuação. A força mostrada, a sinergia entre os irmãos, a cumplicidade, a paixão que colocam em palco…. 5 estrelas.

Para quem conhece a banda, sabe que a banda sofreu uma evolução muito marcada, e que gera alguma controvérsia. Se há quem considere que estão cada vez melhores, também há quem julgue que os primeiros álbuns da banda são muitos melhores que os mais recentes. Este concerto trouxe-nos alguma diferença, a nível de setlist, relativamente aos concertos anteriores. A Dying Wish, Sleepless e até, Far Away, são sem dúvida exemplos de músicas que fazem um pouco lembrar “Anathema antigo”, que tivemos desta vez oportunidade de ouvir. Penso ter sido uma boa escolha, por vários motivos: porque o ambiente do Alliance (com bandas como Marduk e Arch Enemy) “puxava muito mais ao metal”, porque grande parte do público estava prontinho a vibrar, fazendo headbang ao som de Anathema, e porque, se existem tantas músicas boas no reportório da banda, porque não, fazer uso delas, ao invés de tocar sempre as mesmas. Tivemos também oportunidade de ouvir, pela primeira vez ao vivo “Angels Walk Among us”, outro belo momento.

Ficámos a sentir a falta de músicas como One Last Goodbye e Are You There, não por má escolha de setlist, mas porque para ouvir todas as músicas que gostaríamos, não poderíamos ali estar 1h15, como foi (e em termos de tempo, já não foi nada mau), mas muito mais tempo….

E a setlist foi algo deste género:

Fragile Dreams
Empty
Closer
Sleepless
A Natural Disaster
Angels Walk Among Us
Deep
Shroud Of False
Lost Control
Far Away
Flying
A Dying Wish
Comfortably Numb

E se da última vez tive a oportunidade de uma breve conversa com o Danny, desta vez, consegui autógrafo dos 3 irmãos, bem como este belo presente!

(Vinny Cavanagh e eu)

Sim, este é um post totalmente “fan girl” …Mas, que hei-de fazer, se realmente Anathema mexe comigo de uma forma tão especial…

Podem ver alguns videos do concerto aqui!

Was soll ich denn hier noch träumen, frage ich mich. Um gleich darauf die Antwort zu wissen: Um zu überleben. Träume bringen mir vielleicht nicht wirklich was - viele meiner Hoffnungen werden niemals erfüllt werden. Sei es, weil mir die Mittel und Fähigkeiten dazu fehlen, oder weil sich mir irgendwas oder irgendwer in den Weg stellt.

Träume haben eine andere, wichtigere Funktion. Sie sind nicht immer da, um wahrgemacht zu werden. Sie machen die Welt zu einem besseren Ort. In unserer Fantasie.

Bei mir steht wohl 1:1 ...

Anathema - Forgotten Hopes

Liian aikaisin alkaneen syksyn kunniaksi tuli mieleeni listailla erilaisia pimeneviin iltoihin sopivia (enemmän tai vähemmän) kulttuurillisia teoksia. Kannattaa nauttia syysflunssaa lievittävän tuoreen inkiväärin, lämpimän kaakaon ja kaulaliinasta suuhun eksyvän nukan seurassa.

Kirjat

Syksyllä hömppäkirjat jäävät vähemmälle ja keskittyminen siirtyy laadukkaaseen tekstiin tai aiheeltaan vakavampiin teoksiin. Toisaalta hömppä vetää puoleensa arjen keskellä, jolloin tulee helposti luettua kaikenlaista elämäntaito-oppaista ihmissuhde-chick-litiin. Luki mitä tahansa, on kuitenkin kiveen hakattu Totuus ja Ainoa Oikea Mielipide, että syksy on lukemisen kulta-aikaa. Kun ei voi enää kesäisessä luonnossakaan tarpoa.

- Tove Janssonin Muumit (ihan mikä tahansa; talveen sijoittuvat kirjat kannattaa tosin säästää talvelle)

- Niemi, Marjo: Juostu maa (Teos 2004). Päähenkilö on nimeltään Syksy, mutta kirjan tunnelmakin on varsin syksyinen. Tyttö juoksee, kuolema on läsnä, kieli on usvaisen kuulaista ja lehtikasoissa ryvetettyä parhaan syyspäivän tapaan.

- Kontula, Aino: Rexi on homo ja opettajat hullui! - Opettajan päiväkirja (Ajatus Kirjat 2005). Syksyn kunniaksi haluat ehkä palauttaa mieleesi, miltä tuntui olla yläkoulussa, tai ehket sittenkään... Kontulan kirjan yläkoulu on suoranainen tikareilla vuorattu pätsi, jonne ei ihan mielellään astuisi.

- Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä (Tammi 2003) & saman kirjailijan Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005). Juha Itkosen kieli on juuri sopivaa syksyyn: herkkää, tummasävyistä ja koskettavaa. Näitä kirjoja lukee ennen nukkumaanmenoa hehkulampun valossa, kun tuuli vinkuu ikkunoissa. Saattaapa olla, että unohtaa vallan nukkua, sen verran tehokkaasti etenkin jälkimmäisen kirjan maailma imaisee mukaansa.

- Hornby, Nick: Uskollinen äänentoisto (WSOY 1996) & saman tekijän Alas on pitkä matka (WSOY 2006). Nick Hornbyn kieli on rikasta ja sen lisäksi teksti vilisee herkullisia viittauksia populaarikulttuuriin. Nämä kirjat ovat suosikkejani, molemmissa on herkullinen aihemaailma ja omintakeista, ironista huumoria.

- Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena kustannus 2006). Aimoannoksen laadukasta eskapismia tarjoilee tämä mysteeriromaani. Sen maaginen maailma nappaa mennessään ja itse luinkin tämän oikeastaan yhdeltä istumalta. Kun illat pimenevät, tapahtuu jänniä juttuja... Jäniksenselkäläinen kylä (sen yhteisöstä puhumattakaan) on tunnelmaltaan varsin kammottava, mutta vetää silti puoleensa juuri sen takia. Äärimmäisen sopivaa syyslukemistoa.

- By, Oddbjørn: Memo - Helppo tapa parantaa muistia (Bazar 2008). Kerrankin niin sanottu self-help-opus, jonka olen kokenut oikeasti hyödylliseksi! Norjalainen opiskelijamiekkonen ja nykyinen muistimestari Oddbjørn By antaa kirjassaan helppoja ja ennen kaikkea toimivia muistinparannusvinkkejä kaikille koululaisista vanhuksiin. Kirjassa on myös runsaasi hyödyllistä materiaalia oppimistekniikkaansa tarkastaville sekä kaikille niille, jotka nauttivat piin likiarvon 1000 ensimmäisen desimaalin muistamisesta. Itse olen tämän kirjan avulla oppinut jo monta matemaattista kaavaa. Ihan hyvä muistaa ne, mutta toisaalta tekisi ihan hyvää oppia myös niiden tarkoitus...

- Kinsella, Sophie: Himoshoppaaja-kirjat (WSOY). Jo viidenteen osaan ehtinyt kirjasarja kertoo täysin epätodellisen tarinan täysin hysteeriseen tapaan täysin shoppailuun seonneesta britti-Beckystä, joka nolaa itsensä joka toisella sivulla ja ostaa ainakin yhden laukun lähes jokaisella. Fiktiivistä tarinaa ostohysteriasta on hauska lukea, etenkin kun se on vedetty näin yli. Jos tarinalla olisi enemmän realistinen sävy, sen lukeminen alkaisi ahdistaa, sillä jos kaikki olisivat yhtä beckymäisiä ostokäyttäytymisessään, maapallomme olisi jo ajat sitten tipahtanut kuolemaan.

Elokuvat

Syksyllä elokuvien pitää olla puhuttelevia ja/tai kannustavia. Kaikki omien kuvioiden pohdiskelut saavat mukavasti pohjaa, kun on ensin katsonut jonkun hyvän elokuvan ja sen jälkeen unohtunut elokuvan tunnelmiin peilaten niitä omaan elämäänsä ja olemukseensa.

- No se Batman - Yön ritari (2008). Kolmestakin syystä: 1) Tunnelma on synkkä ja karu, 2) Jokerin rooli pistää kylmäämään juuri sopivasti ja 3) Kaikki puhuvat tästä elokuvasta tänä syksynä.

- Vuosi nuoruudestani (1999). Tositapahtumiin perustuva kuvaus Susanna Kaysen -nimisen ahdistuneen tytön ajasta 1960-luvun jenkkiläisessä mielisairaalassa. Angelina Jolie sai sivuosa-Oscarin roolistaan vaikeasti häiriintyneenä sosiopaatti-Lisana. Eikä suotta, jos minulta kysytään. Elokuva on ahdistavimpia, joita olen koskaan nähnyt.

TV

Syksyllä television pariin rynnätään suoraan sateesta ja velvollisuuksien väsyttäminä. Silloin tulee helposti valittua kaikkea vähemmän älykästä katsottavaa niiden ikisuosikkidraamojen lisäksi. Televisio tarjoaa tätä nykyä himputisti huonoa tosi-tv:tä, mutta se kieltämättä toimii stressintappajana aina toisinaan. Kun raskaan päivän angstit on selätetty, ehtiikin sitten juuri sopivasti laatudraamojen ääreen.

- Idolsin neljäs tuotantokausi (alkaa MTV3:lla 11.9.). Pakko näitä maineenhakuisia "laulaja"tallukoita on taas kerran kyylätä. Saas nähdä, onko Ari Koivusen nappaama edellisen Idolsin voitto poikinut tälle kaudelle entistä enemmän ärsyttäviä ja noloja "hevi"yrittelijöitä. Kotisohvalta on helppo huudella.

- Eri maiden Huippumalli haussa -tuotantokausia (Pyörivät Nelosella arkisin kuuden aikaan). Luvassa Kanadaa, Australiaa, Iso-Britanniaa ja myöhemmin myös sitä kaikista naurettavinta ja sen vuoksi myös viihdyttävintä, eli jenkkiversiota, ihan uusin jaksoin.) Mallimaailma on kummallinen paikka, ja ehkä vetää puoleensa juuri mahdottomuutensa vuoksi.

- Riitasointuja (Nelosella 11.8. alkaen). Hyvää vastapainoa Idolsille on katsoa fiktiivistä draamasarjaa - aiheenaan tietysti Idols-tyyppisen laulukisan raadollisuus ja unelmien murskautuminen. Odotan tätä kovasti.

- Rooma (toinen tuotantokausi Nelosella 20.8. alkaen). Eeppistä historiadraamaa isolla budjetilla tuotettuna. Kyllähän tätäkin katselee, vaikka jokaiselle historiaa vähänkin lukeneelle tapahtumien kulku on melkoisen ennalta-arvattava...

- Maria! (Nelosella 27.8. alkaen). Maria Veitolan vetämä "räväkäksi" ennakoitu talkshow. Kai tällekin voi antaa vielä mahdollisuuden, tunninpituiseen ohjelmaan mahtunee enemmän asiaa kuin Ylen taannoiseen show'hun, jota Veitola myöskin juonsi.

- 5 kulmaa kosmologiaan (YLE1, 11.8. alkaen). Esko "Parta" Valtaojan keskusteluohjelma kiinnostaa myös "kosmista maallikkoa", sillä Valtaoja on puhujana karismaattinen ja toivon tähtitiede-ekspertin saavan vieraistaankin irti paljon painavaa sanottavaa. Kun ohjelmaan on kutsuttu vieraaksi esimerkiksi uskontotieteilijä, en voi väittää, ettenkö olisi entistä kiinnostuneempi katsomaan ohjelmaa. Toivottavasti asia on puettu meille tallukoillekin passeliin muotoon.

Musiikki

Yleisesti ottaen omalla kohdallani syksy on suomenkielisen musiikin luvattua aikaa. Perisuomalainen melankolia on autenttisimmillaan, kun taivas itkee vettä valtoimenaan ja stereoissa pauhaa jynkkykitaroin maustettu raskaampi rock, jota värittävät kunnon itkuvirsimäiset sanoitukset, joita vielä on yleensä tulkitsemassa keski-ikää lähestyvä, sinnepäin laulava suomalainen uros. Voilá, tai PERKELE, jos sallitte.

- Viikate - Ei enkeleitä (levyltä Marraskuun lauluja I, 2007)

- Kotiteollisuus - Vieraan sanomaa (levyltä 7, 2005)

- Stam1na - Edessäni (levyltä Uudet kymmenen käskyä, 2006)

- CMX - Minne paha haudattiin (levyltä Isohaara, 2002)

- Mokoma - Marras (levyltä Luihin ja ytimiin, 2007)

Muita syksyn suosikkeja: Brittiläinen melankolian mestariyhtye Anathema (Alternative 4 -levy vuodelta 1998 on virallinen sadepäiväin soundtrack!) sekä tuomiollinen Swallow the Sun, jolta ilmestyy uusi, 35 minuutin teoksen sisältävä levy syyskuussa. Haastattelua aiheen tiimoilta (in English):

Hyvää alkavaa syksyä!

Um ano depois de o Festival Marés Negras ter monopolizado a cidade do Porto, com uma maratona de seis horas de música, especialmente pensada para os seguidores do metal, chegou a vez de Carcavelos receber este movimento naquele que é o seu segundo acto. Com o intuito permitir a todos o acesso a uma sonoridade com cada vez mais adeptos em Portugal, o agora denominado ALLIANCE FEST ocupa-se do Pavilhão dos Lombos para apresentar, dias 08 e 09 de Agosto, um cartaz recheado de bandas com provas dadas na cena underground nacional e internacional.Com o mesmo conceito do Marés Negras – de proporcionar, à semelhança de outros festivais de Verão, um evento onde os fãs de sonoridades mais sombrias possam ver ao vivo as suas bandas de eleição – o ALLIANCE FEST pretende ser o maior festival de metal de Portugal. Ao longo de dois dias, 08 e 09 de Agosto, a organização espera receber 5.000 mil pessoas no Pavilhão dos Lombos de Carcavelos, um espaço adaptado ao pormenor para que este se confirme como um evento marcante e sem precedentes no nosso país.

Site: Alliance Fest

Programa Alliance Fest 2008

08 Agosto 

v  23h00) Moonspell

v  21h15) Finntroll

v  19h45) Exodus

v  18h15) 3 Inches of Blood

v  17h15) Kalashnikov

v  16h30) Shadowsphere

09 Agosto 

v  23h00) Arch Enemy

v  21h00) Anathema

v  19h15) Marduk

v  18h15) We Are The Damned

v  17h15) BlackSunrise

only you can heal your life
only you can heal inside,

it must have been an angel
who counted out the time
yes it must have been an angel
who raised a knowing smile
and I just couldn't reach you
no matter how I tried
no I just couldn't reach you
so instead I ran to hide

only you can heal your life
only you can heal inside.
only you can heal your life
only you can heal inside.

mother can you hear me?
can you tell me, are you there?
father can you help me?
'cause I know that you care
and I don't have to fight it anymore
for all those years we were dreaming
and I don't have to worry anymore
'cause I found my belief in...
mother can you hear me?
can you tell me are you there?
father can you help me?
'cause i know that you care

only you can heal your life, can heal inside
only you can heal inside.

Download: http://www.anathema.ws/

Ce m-a determinat sa scriu acest post, a fost ultimul comment aparut in articolul precedent (multumesc vivi). Nu ma asteptam ca mica mea povestioara sa aiba un "impact" relativ mare. Tocmai din cauza asta ma gandesc sa continui seria cu "Despre chitara", inca o perioada.

Imi cer scuze celor care au comentat si nu le-am raspuns.

Sa revenim la chitara.
Intre ultimul articol si acesta, progresul se vede vizibil (in cazul meu). Am trecut de la vesnicele acorduri principale si piese gen: Rapa, Margineanu, etc... la game (Minor Pentatonic, Major) si la Anathema (anyone, anywhere, everwake), Metallica - Nothing else matters, etc. Poate unii vor rade cand vor vedea piesa mentionata anterior, deoarece toti incepatorii invata primele note la aceasta melodie. Dar eu nu la asta ma refer; ci la faptul ca imi ies si "infloriturile" (hammer-on's, pull-off's, slide-s, etc). NU am invatat sa o cant perfect, dar ma descurc. Ceea ce nu am reusit sa stapanesc, si inca ma chinui, este partea de solo, parte care momentan mi se pare grea, dar nu imposibila. II mai dau inca 4 luni, si dupa aia, atat i-a fost :)
Nu faptul ca am inv metallica e important, ci faptul ca degetele mi se misca "singure" :), se duc acolo unde trebuie fara sa ma gandesc, din instinct, daca vreti. Pe langa asta, viteza cu care "prind" notele, acorduri s-a imbunatatit major.

Cum am ajuns aici?
Facand cele mai plictisitoare exercitii, si cantand aceleasi bucati de fiecare data timp de... hmmm... cred k am 3 luni de cand am rutina asta (pana sa ma apuc de acest mod de a exersa, luasem o pauza de o luna, s-au repetam ff rar).
Oameni buni!!!! Daca v-au spus toti profesorii, si ati citit in toate tutorialele sa repetati incet... dc dracu nu faceti asa??? Deci pe bune, daca as fi avut rabdarea pe care o am acum, in momentul cand m-am apucat de chitara, si as fi facut "za spaidar exersais" in fiecare zi, acum eram maestru :).
Va mai zic si eu odata, poate va bagati mintile in cap: exersati/repetati orice bucata/melodie/exercitiu foarte, foarte, foarte incet. Incet insemnand o viteza cu care puteti reproduce exercitiul perfect. Daca ati gresit luati-o de la capat.
Nu va pot explica sentimentul pe care l-am avut in momentul cand degetele mele si-au luat lumea-n cap si au inceput sa cante :). Toate acele ore de monotonie chitaricereala (nu e un cuvant) au dat roade.

Reteta
Voi prezenta pe scurt metoda mea de practice de zi cu zi. Pentru detalii folositi giugial.:

• the spider exercise - incepand de la tasta 9 pana in capat si backwards
• minor pentatonic scale
• major scale
• variatii ale exercitiilor de mai sus
• jamm-ing - asta e cel mai placut dintre toate. Dati drumul la o piesa care va place mai mult, indiferent de gen si incercati sa cantati pe deasupra. Nu ma refer la linia melodia a cantecului, ci la alte traznai care voua vi se pare ca suna ok

Cam atat.
Dragii mei chitaristi... spor la treaba!!!
I'm out